Daniel

by - 11.07



18.10.2016

Vuosi sitten olin raskaana ja jo pari päivää ihmetellyt käsieni ja vatsani jatkuvaa kutinaa, soitin neuvolaan ja epäilin alkavaa hepatoosia. Neuvolassa ohjeistettiin tilaamaan labrasta aika verikokeisiin, joilla mitattaisiin maksa-arvojen alat. Varasin netin kautta ajan aamupäivälle ja pakkasin Jaden vaunuihin. Lähtö oli jäänyt viime tinkaan ja minun piti lyllertää matkahuoltoon n.20 minuutissa jättimahani kanssa 😅 Puolijuoksua mentiin loppumatka, mutta bussi onneksi lähti minuutin "myöhässä" ja ehdimme nipin napin kyytiin. Bussissa luulin kuolevani 😆 Olin niin hengästynyt, että suusta kuului pelkkää pihinää ja maha oli jossain kestosupistuksessa, tai siltä se ainakin tuntui. Vähän huolestunut ilme oli viereisen penkin mummulla, kun itkua tihrustaen pihisin ja pitelin mahaani 😂 Labrasta selvittiin ja Joni haki meidät kotiin, koska bussimatka ei jostain syystä enää kauheasti houkutellut 😅

19.10.2016

Aamulla odottelin neuvolan soittoaikaa, että saisin kuulla verikokeiden tulokset. 11. jälkeen neuvolasta soitettiinkin minulle, neuvolatätini sanoi, että arvot ovat kohonneet ja minun pitäisi mennä synnärille jo heti aamupäivällä. Yllätyin ja ehdin jo alkaa panikoimaan, vaikka hoitaja sanoikin, ettei nyt ole mitään syytä huoleen, kunhan menen nopeasti näytille. Murehdin ja huolehdin kuitenkin aivan älyttömästi vauvan puolesta ja pelkäsin alkavaa raskausmyrkytystä. Soitin Jonin töistä kotiin ja vietiin Jade siskoni luo hoitoon. 
Synnärillä minut tutkittiin ja todettiin, että koska laskettu aikakin olisi jo muutaman päivän päästä ja nämä maksa-arvotkin alkavat kohota, olisi hyvä käynnistää synnytys. Ensin käynnisteltiin ballongin avulla, mutta se lähti melko nopeasti irti. Koko yönä ei supistanut.

20.10.2016

Aamulla sain ensimmäisen cytotec-murun suun kautta. Viiden minuutin jälkeen ensimmäisestä murusta alkoi supistukset, jotka eivät enää loppuneet 😅
Jonin kanssa käveltiin ympäri sairaalaa ja 12. maissa sain toisen cytotec-murun ja supistukset alkoivat olemaan jo melkoisen rajuja. Panadolia tarjosivat, mutta ajattelin ettei se auta näin suuriin kipuihin mitään, joten jätin lääkkeen ottamatta.
Puoli kolmen aikoihin kävimme isäni kanssa sairaalan kahvilassa kahvilla ja olo alkoi olla jo niin sietämätön, että lähdimme takaisin osastoa kohti melko rivakkaa. Osastolla makasin sängyssä, valitin ja manasin kuin lappalainen 😄 Kätilö tuli huoneeseen ja tarjosi jälleen kipulääkettä ja tahtoi ottaa myös käyriä. Joni pyysi kuitenkin kätilöä tarkistamaan kohdunsuun tilanteen ennen käyrien ottoa. 6 senttiä auki. Käyrät jäi ottamatta ja kätilö totesi, että eiköhän lähdetä synnyttämään. Kävelin matkan synnytyssaliin ja pysähdyin varmaan 8 kertaa tuon matkan aikana, koska järkyttävän kipeitä supistuksia tuntui tulevan minuutin välein 😬
Salissa oltiin vähän ennen kolmea, sain ilokaasua ja spinaalipuudutteen, joka veikin kaikki kivut, mutta sai koko alaruumiin halvaantumaan. Jalat ei liikkunut enää ollenkaan ja tuntui, kuin olisin painanut ainakin 1000 kiloa! 😂 Kalvot puhkaistiin 15.40 ja tasan 16.00 kohdunsuu on auki 10cm. Ponnistusvaihe kesti viisi minuuttia. Napanuora oli tiukasti pojan kaulan ympärillä, mutta vauva oli hyväkuntoinen. Poika painoi 3800g ja oli 50cm pitkä 💓 Etuoikeutettu olo siitä, että synnytykset ovat molemmat menneet näin mutkattomasti ja ovat olleet huikeita kokemuksia.

Poika oli täydellinen, ihan siskonsa ja isänsä näköinen. Vähän tukkaa päälaella ja tummat, tarkkailevat silmät. 




Nyt Daniel on 1-vuotias ja hän juoksee siskonsa perässä minkä kerkiää, kaataa koiran vesikupin ainakin kerran päivässä, nuolee likaisia kengänpohjia aina kun niihin ehtii päästä käsiksi, sotkee Jaden leikkejä jatkuvasti😅, riehuu muskarissa 😁, tyhjentää meikkilaukkuni aina kun huomaa minun meikkaavan, osaa sanoa "heippa" ja "hyvä" ja "vauva" ja joskus hyvin epämääräisesti myös äiti, kutiaa älyttömästi, rakastaa vesileikkejä,

ja nauraa paljon, niin että silmät loistaa 💓









Kulunut vuosi on ollut ihana, mutta myös rankka. Niinkuin vauvavuodet ovat. Olen kiitollinen, että saan olla kahden näin hyvän tyypin äiti 💓


Tänään juhlittiin pientä Danea! Teemaväreinä oli turkoosi (tietenkin) ja oranssi syksyn kunniaksi! Päivänsankari tykkäsi lahjoista ja meno oli taas melkoinen 😁 Lapset nukahtivat tänään n, 5 minuutissa 💪



- On silti mulla takiasi aina sydän vähän kallellaan - 

You May Also Like

0 kommenttia