Minä ja me ja mitämitä

by - 13.08

No nyt! 

Huh olen tässä kohta kolme tuntia yrittänyt selvittää, miten tämä blogger toimii ja nyt alan vihdoin päästä jyvälle! 
Mutta siis! Hei! Olen Jasmina Uusihanni Seinäjoelta :) Minulla oli esikoista odottaessani ja hänen vauva-aikanaan toisella sivustolla blogi, joka on nykyisin kyllä jo kuopattu. Jos nyt otettaisiin uusi yritys! 
En ole ikinä ollut innokas pitämään päiväkirjaa. Lapsena sain pienen lukollisen päiväkirjan synttärilahjaksi vähän ennen kun menin ekaluokalle ja tuo sama päiväkirja oli minulla vielä 15-vuotiaanakin, enkä ollut päässyt edes puoleenväliin :D 
Aion pitää tätä blogia omaksi ilokseni, kirjoitan silloin kun ehdin tai kun huvittaa. Kerron täällä perheemme arjesta ja no ihan mistä haluan :D 


Minä ja me


Olen itse lähtöisin Ruhasta, joka on kylä Lapualla. Asuin siellä koko lapsuus/nuoruusikäni.

 Yläasteen jälkeen menin kymppiluokalle nostamaan numeroita ja miettimään, mihin seuraavaksi suuntaan. No suuntasin Jurvaan (huge mistake) opiskelemaan graafista suunnittelua. Suuri intohimoni on pitkään ollut valokuvaus ja ajattelin graafikon opintojen avulla saavuttavani sillä saralla enemmän. Jaksoin käydä tuota koulua n.4 kuukautta, kunnes lopetin. Olin tosi ulkopuolinen ja liian kaukana kotoa. Lähdin kotiin kasvamaan ja kävin puoli vuotta kestävän talouskoulun Lapuan amiksessa. 
Talouskoulun jälkeen aloitin Ilmajoella erikoismaalausalan opiskelun ja olenkin valmistunut maalausalan artesaaniksi vuonna 2012. se opinnoista. 

Luonteeltani minua on lähes aina kuvailtu iloiseksi. Yleensä olenkin. 

Omasta mielestäni olen:
- Rauhaton/levoton: Olen koko ajan tekemässä jotain, en osaa olla paikallani ja minulla on aina miljoonaa asiaa tehtävälistalla, ja jos olen yhtä asiaa tekemässä, saatan jättää sen kesken ja aloittaa toisen homman. Saan myös mitä ihmeellisimpiä ideoita tuon tuosta ja ne on pakko toteuttaa HETI. En paljon mieti ja harkitse, vaan menen aina suoraan tuntemattomaan. 
- Kärsimätön: En siedä odottelua, kaiken pitää tapahtua nopeasti. Jos olemme lähdössä koko perhe johonkin, seison minä jo takki päällä ja lapset puettuna eteisessä, kun Joni vielä etsii housujaan. Ja arkipäivät on nykyään jatkuvaa hoputtamista! Jadella kun ei tunnu olevan ikinä kiire mihinkään :D Kärsimättömyys näkyy kyllä myös siinä, että menetän hermoni liian helposti, joka ei ole uhmaikäisen kanssa kovin näppärä juttu...
- ihan mukava :D : Minulle saat oikeasti puhua mitä vaan! Lähden kyllä juttuun mukaan, enkä ala kritisoimaan tai moittimaan. Yritän ymmärtää kaikkia näkökulmia. Olen todella huono lohduttaja, olen kyllä aina otettu, jos minulle tullaan murheista kertomaan, mutta toivonkin aina ettei kukaan loukkaantuisi, kun en osaakaan sanoa mitään lohduttavaa takaisin, en vain osaaa!

Olen myös hyvin eläinrakas, pienenä pelastin kissoilta puolikuolleet saaliit ja yritin hoitaa ne takaisin elävien kirjoihin meidän leikkimökissä :D Tällä hetkellä meillä on vain yksi lemmikki, Lumo/Puppa, kohta 3-vuotias suomenlapinkoira, jota kyllä välillä vihaan sydämeni pohjasta :D


♥ Rakastan meikkaamista, shoppailua, ihania lastenvaatteita, värien yhteensovittamista, kauniita kuvia, kukkia, sisustamista, kulmakarvoja, hyvin istuvia housuja, valokuvaamista, mekkoja, vauvoja, koiranpentuja, luontoa, tanssimista, turkoosia, syömistä, naurua, kuvankäsittelyä, kiharoita, ruispaloja, minttusuklaata ♥ Elämän pieniä iloja.  


Tapasin mieheni Jonin Vappuna 2011 Vaasassa. Juttelimme facebookin ja mesen kautta noin vuoden ennen kuin aloimme seurustelemaan. Mieheni on kotoisin Pietarsaaresta ja matkaa välillämme oli n. 120km. Kauan kaukosuhdetta ei kestänyt, sillä mieheni muutti luokseni Seinäjoelle lähes heti seurustelun alettua. Vuoden päästä olimmekin jo kihloissa ja odotin esikoistamme Jadea. Nopeaa toimintaa siis! Joni on paras ystäväni, hän tietää minusta kaiken ja rakastaa silti :D Menimme naimisiin viime Joulukuussa ♥

Jade
Esikoisemme syntyi toukokuun 4. päivä 2014. Meidän suvussa on joku J-kirjain buumi nimissä ja olin heti sitä mieltä, että ei kyllä anneta J:llä alkavaa nimeä. Jonille joskus ohimennen sanoin, että Jade on nätti nimi, mutta minulla on sen niminen serkku, joka on kyllä paljon minua nuorempi, enkä ole häntä nähnyt kuin muutamia kertoja...no Joni tykästyi nimeen ja tyttö näytti heti ihan Jadelta. 
Nyt Jade on reipas 3-vuotias uhmaprinsessa. Oikeasti. Tyttö on valitettavasti perinyt meidän suvun tempperamentin ja en kovin montaa yhtä kovapäistä tyyppiä tiedäkään :D Huumorintajua tytöltä löytyy ja välillä jutut onkin niin hulvattomia, että saa nauraa vedet silmissä. Äitin kultapossuhan se aina on, vaikka välillä revin hiukset päästäni tuon tyllerön takia. Silloin kun Jadea harmittaa, niin silloin muuten HARMITTAA. 



Jadesta tuli isosisko lokakuussa 2016








           Daniel

Poikamme syntyi viime lokakuun 20. päivä. Hän näytti ensimmäiset kuukaudet täysin isältään, mutta nyt kun on saanut lihaa luiden päälle on ulkonäössä hyvin paljon samaa, kuin Jadessa. Oikeastaan kun lapsiemme vauvakuvia vertailee, ovat ne lähes identtiset, vain silmien muoto on eri. 
Daniel on aurinkopoika, aina yhtä hymyä ♥ Luonne tasaisen pohjalainen, ei paljon turhia puhu. Rauhallinen poika, joka viihtyy paljon lattialla leluja, siskoaan ja koiraamme ihmetellen. Konttimaan olisi jo kova kiire :) 



Nyt kello alkaa olemaan jo sen verran paljon, että jätän tämän esittelupostauksen tähän, tästä toivottavasti sai jonkinlaisen kuvan, millainen muija täällä kirjoittelee :) 

Juhlimme viime viikonloppuna Jaden 3-v synttäreitä ja voisinkin kirjoittaa niistä pienen postauksen vaikka huomenna :)




You May Also Like

0 kommenttia