10.12.2016 ♥

by - 13.33

Päivämäärä, joka jäi mieleeni ikuisesti 💓



Viime kesänä istuskelin maha pystyssä kotisohvalla ja mietin tulevan vauvamme ristiäisiä. Jos vauva syntyy lasketun ajan tienoilla, menisi ristiäiset varmaankin marraskuun lopulle tai joulukuun alkuun...Yhtäkkiä päähäni pälkähti idea "hei mehän mennään silloin sit naimisiin samalla!" Mietin tuota älynväläystä vielä muutaman minuutin, kunnes näpyttelin miehelle viestin, mitä tuleman pitää ja soitin myös äidilleni ja kyselin jo alustavasti, että mites nyt toimitaan 😁
Oltiin Jonin kanssa puhuttu naimisiinmenosta jo ennen Jaden syntymää ja itse haaveilin ensin isoista prinsessahäistä, mutta raha ja aika olivat esteenä. Lapsien syntymän jälkeen isot juhlat kuitenkin unohtuivat ja ajatus pienestä tilaisuudesta alkoi tuntua meille sopivalta ratkaisulta. Tahdottiin kovasti kaikki perheessä saman sukunimen alle ja muutenkin liitollemme sinetti 💓 Se, että ristiäiset yhdistettäisiin häihin, tuntui todella kauniilta ajatukselta, ja kaunista se olikin 😌

Päätimme päivämäärän 10.12 hyvin pian ja varasinkin kirkon jo melkein samantien, myös pitopalvelu/juhlapaikka varattiin nopeasti. Kaikki käytännön hommat olivat oikeastaan jo hoidettu ennen syksyä. Enää piti päättää pojan lopullinen nimi ja löytää mekko, sekä sormus!
Thö dress!

Katselin netistä häämekkoja ja oikeastaan ainoa asia, mitä todella mekolta tahdoin, oli turkoosi väri (ylläriiii) Tilasinkin kiinasta, jossain mielenhäiriössä yhden mekon, joka ei todella ikinä nähnyt päivänvaloa, oli se sen verran karmiva 😂 Meinasin tilata suomalaiselta juhlamekkoja myyvältä sivustolta mekon mittojeni mukaan, mutta äidin kanssa sovittiin, että käytäisiin vielä täällä Seinäjoellä katsomassa millaisia mekkoja kaupoista löytyisi. Sovinkin sovitusajan Tyynelään. Häämekot jäivät suosiolla sovittamatta. Silmät kiiluen ihailtiin vanhojentanssipukuja, joissa loisti timantit, helmat oli kevyttä tylliä ja värit mitä herkullisempia 😍 Pari mekkoa otettiin sovituskoppiin mukaan, mutta kun sain ensimmäisen puvun päälleni, tiesin ettei muita tarvitsisi edes kokeilla. Päälläni oleva turkoosi tylliunelma tulisi olemaan päälläni, silloin kun astelen kirkkoon joulukuussa. Mekossa oli vain yksi ongelma. Se oli liian pieni 😅 mutta mummuni osaavissa käsissä tuokin "pikku" ongelma hoitui, hän teki mekkoon isomman taustakappaleen ja pidemmän nyörin, ja niin vain saatiin tämän kokoinen muija mahtumaan pakkosaadatämä-mekkoon 😅


Hääkenkinä toimi valkoiset tennarit, jotka koristelin överisti timanteilla, sifonkinauhalla ja karvasäärystimillä! Korkokengät ei käyneet, sillä en osaa kävellä niillä ja ollaan Jonin kanssa saman pituisia, enkä halunnut olla hääpäivänä päätä pidempi 😅 ja tennarit on aina olleet mun juttu!
Korut hain Glitteristä. Tilasin Aistikkaalta (Aistikas.fi) ihanat, virkatut korvakorut ja yhdistin ne noihin Glitteristä ostettuihin nappikorviksii, tykkäsin! 💓

Turkoosi väri oli mekon lisäksi teemavärinä muutenkin, se näkyi mm. lasten vaatteissa, Miehen kravatissa, kukissa, hääkakussa ja kattauksessa. Juhlapaikkana toimi Honkimetsän Herkku ja myös ruuat tulivat tietenkin heiltä. Paikka toimi tosi hyvin n. 30 henkilön juhlille ja ruoka oli tajuttoman hyvää! Myös kakku oli upea, ja siitä kiitos Sinille 😘





Heräsin jo aamuviideltä(!!!!) meikkaamaan 😂 Halusin pysyä aikataulussa ja olinkin hääkimppua hakemassa tasan kahdeksalta, kun kukkakaupan ovia vasta availtiin. Siitä kiidettiin suoraan äitini parturi-kampaamoon, jossa laitettiin hiukset ja juhlakuteet päälle. Kampaamosta lähdettiin ottamaan hääkuvia. Olin sopinut kuvaajan (Mika Alavesa 👍👍👍) kanssa muutaman kuvauspaikan etukäteen ja  



 hän odottikin jo ensimmäisessä paikassa kamerat valmiina. Pakkasta oli n. 10 astetta ja voin kertoa, että oltiin aika hyvin syväjäässä noiden kuvausten jälkeen! Kirkossa otettiin vielä lasten kanssa lisää fotoja. 






Oli hassunhauskaa vaikka oltiinkin ihan kohmeessa :D
Kirkkoon saavuttiin ainakin tunti ennen toimitusten alkua ja ensimmäisenä saatiin kuulla, että meidän tilaisuuden aikaan kirkossa olisi pitänyt olla joulukulkueen harjoitukset ja sisällä olikin melko erikoiset valaistukset tätä varten 😁 Suurin osa valoista jätettiin päälle, sillä ne olivat loppujen lopuksi tosi hienot. Siniset ja violetit valot heijastettuina ympäri kirkon seiniä 👌

Jadea vähän jännitti ♥



Yhdeltä alkoi kuitenkin meidän toimitus, ei joulukulkue. Isä talutti alttarille ja sitä jännitti enemmän kuin mua 😂💓 Vihkisen ajan Jade bailasi ympäri alttaria, muuten kaikki meni niinkuin piti. Meistä tuli mies ja vaimo. Seuraavaksi oli vuorossa kaste. Jade jatkoi edelleen bailujaan, jotka päättyivät siihen, että hän iski leukansa alttarin portaisiin ja tuli meidän syliin itkemään 😅 Daniel puolestaan nukkui kiltisti koko toimituksen ajan ja poitsu sai ihanan nimen 💓




Jade mököttää, kun se ei saanut poseerata joka ikisessä kuvassa :D
jaaaa sulhasen ilmettä :D



Hilpeyttä toki herätti se, kun kauniin tilaisuutemme päätteeksi sakastista kävelee letkassa itämaantietäjiä,Maria ja Josef, enkeleitä ja muuta raamattujengiä harjoittelemaan nyt vihdoin sitä joulukulkuettaan 😂😂


Kirkosta ajettiin Honkimetsän Herkulle syömään! Ohjelmaa meillä ei ollut, syötiin ruoka ja juotiin kakkukahvit. Sellaista niin kuin oltiin ajateltukin 😊 











Väsähtänyt juhlija


Nostan kyllä hattua teille, jotka olette isot juhlat järjestäneet, sillä näissä pienissäkin oli hommansa ja stressinsä 👍😅

You May Also Like

0 kommenttia